Piilosilla

Minua niin risoo. Riipoo kuin pientä eläintä. Meidän yhteiskuntamme on niin sokaistunut omista ongelmistaan. Tänä aamuna meinasi mennä kaurapuurot väärään kurkkuun kun luin Hesarista, että joku espoolainen porvarivaltuutettu syyllisti kanssasisartaan oppositiopolitikoinnista. Onko eriävän (ja tällä kertaa oikeutetun) mielipiteen sanominen meidän demokratiassa jotenkin kiellettyä? Jopa häpeällistä?

Oppositiopuolen kritiikki kohdistui sosiaali- ja terveysmenojen leikkaamiseen, johon valtaeliitin edustaja vinkaisi takaisin, kuitaten "Nyt vain leikataan menojen kasvua. [...] Uskallan väittää, että Espoon sosiaali- ja terveystoimessa on 20-30 prosenttia piilokustannuksia".

Ihan kiva lipsahdus, suoraan poliitikon suusta. Minäkin voisin lohkaista jotain tähän tapaan: "Kohta tulee kesä. Uskallan väittää, etteivät pingviinit asu pohjoisnavalla."
Molempien lauseiden sisältämät väittämät voivat olla täyttä totta (tosin kesän tuleminen voi olla myös uskonasia). Se, että samaan lauseeseen yhdistettynä, ne eivät tuo mitään toinen toistaan täydentävää informaatiota. On siis tosi ontuvaa puolustella vuodenaikojen vaihtumista pingviineillä.

Rohkea täti väittää piilokustannusten olevan hurjan suuri prosenttiosuus kaikista sosiaali-ja terveyspuolen menoista. Täti on varmasti ihan oikessa. Mutta täti on ihan aasi, jos hän luulee, että nämä menot saadaan kuriin tekemällä leikkauksia joihinkin tunnettuihin toimintoihin. Piilokustannuksilla on siksi sellainen nimi, koska ne ovat piilossa. Ne eivät siis ole näkyvissä. Tätillä saattaa olla röntgenkatse tai jokin muu supervoima jonka avulla hän tietää, että nyt tehtäväksi kaavaillut leikkaukset löytävät kustannukset niiden piiloistaan. Sallikaa minun epäillä tätä. Suuresti.

Pitäisikö minun, pienen Mäyriäisen selittää taas tämäkin asia meidän päättäjille? Siis se, kuinka ollaan piilosilla?