Ihmisillä on mahdottoman paljon tarpeita. Harva kyseenalaistaa ja miettii tarkoitusperiään, saati kenen luomia tarpeita pitää ominaan. Mutta heti kun tapahtuu jotain horroria, markkinatalous kusee, tulivuori purkautuu, koulussa ammutaan tai maahan tulee muuttaja, alkaa armoton kuhina. Tätä liikehdintää kutsutaan usein nimellä arvokeskustelu. Todellisuudessa kyse on yhteisön mielipidejakauman hajoamisesta ja uusien yhteisö(llisyys)rymien, eräänlaisten kiinnostusryhmien muodostumisesta.
Kiinnostusryhmään kuuluu aina 1-n ihmistä. Sinäkin kuulut niistä johonkin. Kaikki kuuluvat. Kiinnostusryhmä ei olisi kiinnostava ilman tarkoitusta ja niitä se määritteleekin itselleen juuri sopivin ehdoin - hyötytarkoituksessa.
Hässäkät ovat otollista aikaa terhakoille yksilöille. Oivia tilaisuuksia tuoda esiin omat tarpeet ja syöttää ne toisille. Kaupan päälle voi sohia muita kiinnostusryhmiä ja nauttia arvokeskustelun tuomasta kihelmöivästä tunteesta.
Kukapa ryhtyisi toimeen ilman odotettavissa olevaa palkkiota. Johtajalle optiot, sairaalle parantuminen, itsemurhapommittajalle haaremi. Mitä ikävämpi homma, sitä suurempi tuleva hyöty. Tässä toiveajattelussa odotetaan tulevaa ja eletään "sitten kun" periaatteella. Sitten kun on kun, saattaapi olla että joku toinen on jo korjannut hyödyn.
Ideologioihin nojaaminen on myös kamalan vaikeata, koska saattaa joutua myöntämään olevansa väärässä. Omat tarpeet hyötyperusteineen tulevat saman tien turhiksi. Sekös vasta sitten kamalaa onkin. Ja siinä shokkinsa seassa kun vielä ajattelee, että kaiken tämän keskellä jokin hyöty on saattanut lipsahtaa ohi posken. Väärää hyötyä tavoittelin, väärässä kiinnostusryhmässä olin. Voi minua poloista.
Mutta kukaan ei tosissaan toru itseään ajattelemattomuudesta. Harva ottaa opikseen.
Moraalisten hyveiden luulisi olevan ongelmattomia. Näin ei kuitenkaan ole. Moraaliset hyveet ovat hyötyjä vain siihen pisteeseen, kunnes tarpeeksi vahvat kiinnostusryhmät kokevat ne itselleen haitaksi. Esimerkkinä sananvapaus. Sen kylkeen onkin kaavailtu varoitustekstiä "Varoitus: sananvapauden liiallinen käyttö voi johtaa hallitsemattomaan arvokeskusteluun."
Moraalisen hyveen nimissä hyödyntavoittelu kuulostaa suorastaan fysikaaliselta mahdottomuudelta. Tällainen toiminta puetaankin yleensä haitan ehkäisyksi. Hyöty ja haitta ovatkin kääntäen synonyymejä. Eturyhmät hakevat itselleen hyötyjä ja heidän agendansa vastainen akti nimetään järjestään hyödyttömäksi tai suorastaan haitalliseksi.
Nykyään puhutaan paljon tehostamisesta. Tehokkuusajattelussa pyritään saavuttamaan uudelleenkäytettävyyttä, eli toteuttamaan niin sanottua yleishyödyllisyyttä. Yleishyödyllisen tekeminen koetaan varsin usein haitalliseksi, koska siitä ei saa välitöntä hyötyä ja on myös epävarmaa, kuka lopulta hyötyy eniten.
Koska mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, putoaa hyötyajattelulta pohja pois.
Mitä hyötyä siitä sitten on.
Mäyriäinen
Tuijotuskilpailun suvereeni voittaja